Meillä ei ole varaa mielenterveysongelmien kasvuun

“Läheiseni oli jo pidempään voinut huonosti ja hänellä olivat voimat lopussa. Hän sai otettua perjantai-iltapäivänä puhelimen käteensä ja pyydettyä apua. Hänelle varattiin aika maanantaille – hän totesi, ettei kuollut tule maanantaina. Hän tappoi itsensä viikonlopun aikana ja maanantaille varattu käynti jäi käyttämättä. Häneltä jäi kumppani ilman puolisoa ja lapset ilman toista vanhempaa. Hän ei saanut apua samantien, vaikka hän kertoi olevansa itsetuhoinen. Meille läheisille oli kriisiapua samantien tarjolla.”

Tämä on yksi surullinen tarina, jonka Narinkkatorilla kuulin, silmäkulma kostui tilanteessa meillä kaikilla. Varmistusta tarinalle en saa, mutta se kuvaa hyvin surkeaa tilannetta, joka meillä mielenterveyspalvelujen hoidossa vallitsee: hoitoon pääsy kestää liian kauan. Tilanteeseen tarvitaan muutos, painopisteen on muututtava oireiden myöhäisestä hoidosta mielenterveyden edistämiseen, ennaltaehkäisyyn ja nopeaan reagointiin.

Miljarditolkulla kustannuksia mielenterveysongelmista

Olen huolissani siitä, ettei meillä tulevaisuudessa ole jaksavaa väestöä tai työntekijöitä. Meillä ei kertakaikkiaan ole varaa kasvattaa huonostivoivia ikäluokkia toistensa perään.

Mielenterveyden häiriöiden vuosikustannuksiksi on arvioitu 11 miljardia euroa. Jo lähes puolet työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöistä. Suomessa masennuksesta kärsii jopa 390 000 henkilöä. Keskimäärin yksi sairauslomapäivä maksaa yritykselle ja yhteiskunnalle 420 euroa, kuukaudessa se tekee yli 8 000 euroa.

Noin joka viides nuori kärsii mielenterveyden häiriöstä. Jopa joka kolmas tuntee työssä uupumusta. Mielenterveyden ongelmiin liittyvät sairauslomat ovat pitkiä ja paluu työelämään on epätodennäköisempää kuin muiden sairauksien osalta. Mielenterveyssyistä jäädään eläkkeelle myös keskimääräistä nuorempana.

Ehkä enempää faktoja ei tarvita ymmärtämään, että kansa voi huonosti ja valtio maksaa kalliisti. Miten meiltä löytyy esimerkiksi 11 miljardia tulipalojen sammuttamiseen, mutta ennaltaehkäisyssä säästetään?

Terapiatakuu ei poista ongelmaa

Mielenterveysongelmat ovat nousseet lähes kansantaudiksi. Terapiatakuu on kaunis ajatus, mutta sen ajatuksena on, että meillä on tarpeeksi terapeutteja hoitamaan avun tarvitsijoita. Toisaalta se antaa ymmärtää, että ennaltaehkäisyn sijaan panostamme vielä enemmän erikoissairaanhoitoon. Homma tyssää jo siihen, ettei meillä ole tarpeeksi terapeutteja. Terapeuttien koulutuksen tulisi olla ilmainen, mutta tätä vahvemmin haluan nostaa esiin yhteiskunnan mahdollisuudet ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia.

Oleellista on, että aikuiset tunnistavat lasten ja nuorten oireet ja apua tarvitsevat osataan ohjata oikeaan paikkaan. Tässä “oikeassa paikassa” tarvitsemme henkilöitä, jotka osaavat auttaa. Tarvitsemme yhtenäisen, porrastetun prosessin ja eritasoista apua matalan kynnyksen keskusteluista pidempikestoisiin terapioihin sekä tiloja pidempiin hoitojaksoihin. Byrokratiaa on saatava vähennettyä, jonot poistettua ja ihmisten luukulta toiselle riepottelu lopetettua. Kun huonosti voiva henkilö odottaa apua kuukausi- tai vuositolkulla, tilanne pahenee ja loppulasku kasvaa. Pahimmassa tilanteessa henkilö on luovuttanut avunsaannin suhteen.

Ennaltaehkäisevää apua

Meidän tulee panostaa lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyyn. Jokaisen lasten ja nuorten kanssa toimivan aikuisen tulisi osata opastaa kohti parempaa henkistä hyvinvointia sekä tunnistaa huonovointisuuden oireet ja tietää, mihin ohjata apua tarvitseva henkilö. Näitä ovat opettajat, ohjaajat, vanhemmat, valmentajat sekä eri terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaiset.

On tärkeää, että kouluissa terveystiedon tunneilla opetetaan henkisen hyvinvoinnin tukemista, vanhemmille jaetaan aiheesta tietoa ja lakisääteiset terveystarkastukset tehdään asiaan kuuluvasti. Tällä hetkellä peruskoululaisten terveystarkastuksista toteutuu keskimäärin alle puolet, vaikka ne ovat oleellinen osa kartoitusta, jossa avuntarve voidaan havaita. Koulukohtainen tai parin koulun vastaava sosiaaliohjaaja voisi olla myös pohtimisen arvoinen tuki -voisiko hän olla asiantuntija myös kouluväkivallassa?

Valmentajille ja ohjaajille koulutusta. Nuoret kohtaavat aikuisia myös esimerkiksi harrastuksissa. Näillä aikuisilla on mahdollisuus havaita käytöksen tai keskustelujen perusteella nuorten huono olo ja oirehdinta. On tärkeää tukea nuoria kohtaavia aikuisia, jotta he osaavat tunnistaa oireet sekä ohjata tarvittaessa lapset avuun piiriin.

Sote-alan työntekijöiden palkkaukseen, johtamiseen ja hyvinvointiin on panostettava. On kartoitettava, kuinka muita ammattilaisia, kuten sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, työterveyshoitajia ja sosiaaliohjaajia voidaan hyödyntää keskusteluavun ja tuen antamisessa. Myös, minkälaisella lisäkoulutuksilla voimme tehdä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluista saavutettavan.

Porrastettu apu

Kun apua tarvitsee, on sitä saatava heti, ilman lähetettä. Apua tarvitsevan täytyy jonotuksen tai ajanvarausten sijaan saada keskusteluapua puhelimitse tai hakeutumalla esimerkiksi terveyskeskukseen. Terveyskeskuksiin ja sairaaloihin tarvitaan päivystävät psykiatriset sairaanhoitajat, jotka osaavat kartoittaa tilanteen ja jotta päivystykset eivät ruuhkaudu mielenterveysongelmien vuoksi. Matalan kynnyksen walk-in-tyyppisiä ratkaisuja voivat olla esimerkiksi kiertävät mielenterveysbussit tai ostaritiimit, joissa voidaan kartoittaa oireita ja ohjata avun piiriin sekä sosiaalisen median tukipalvelut. Päihdekuntoutuksen puolelle kaivataan matalan kynnyksen palveluita, joihin ei tarvitse jonotusta tai lähetettä.

Myös työelämään tarvitaan lisää osaamista, ymmärrystä ja keinoja. Työnantajilla on vastuuta, silti vastuuta ei osata käsitellä ja uupumisesta on kehkeytynyt valtaisa ongelma. Työelämän kuormittavuuden kannalta olennaisessa osassa on luonnollisesti työnantajat ja esihenkilöosaaminen, mutta yksi matalan kynnyksen palvelu voisi olla Kela-tuettu lyhytterapia: se on lievemmissä mielenterveysongelmissa yhtä tehokasta kuin pitkäaikainen psykoterapia – ja luonnollisesti paljon kustannustehokkaampaa.

Taideterapian ohelle liikuntaterapia

Liikunnallisella elämäntavalla mielenterveyden ja syrjäytymisen ongelmia voidaan ennaltaehkäistä: harrastuksiin panostaminen on lasten hyvinvoinnin kannalta järkevää. Haluan tässä myös nostaa liikunnan kiistattoman positiivisen vaikutuksen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Politiikasta käsin tähän en voi ehkä vahvasti vaikuttaa, mutta haluan käyttää mahdollisuuden ja nostaa esille idean, että taideterapian ohelle kehitetään liikuntaterapiavaihtoehto.

Kirjoittaja
Laura Sulkava, eduskuntavaali- ja liikuntaehdokas, 128, Liike Nyt

Edelliset blogit
Stop kouluväkivallalle!
Urheilujengi katujengin sijaan

Lähteet ja lisää luettavaa:
Blogin kirjoituksessa on lähteiden lisäksi konsultoitu asiantuntijoita.
Masennuksen hoito jää jalkoihin resursseja jaettaessa
Mieli Ry: Mielenterveys Suomessa
ETK: Mielenterveyden sairaudet yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy
Kolmasosa palkansaajista on henkisesti uupunut viikoittain
Lyhytterapian vaikutus työikäisten masennuksen hoidossa
THL: Nuorten mielenterveyshäiriöt
Terapiat etulinjaan
Jätti­tutkimus: Liikunnan vaikutus masennukseen on dramaattinen – näin määrä ja laji vaikuttavat
Koulujen terveystarkastukset romahtivat koronan myötä
Liikuntaharjoittelu vähentää masennus- ja ahdistusoireita – kaksi tuoretta katsausartikkelia
Tutkija: ”Nuorten työ­uupumus on uskomattoman suuri ongelma kansan­taloudelle”
THL: Korona heikensi lasten ja nuorten ehkäiseviä palveluita – laaja terveystarkastus tehtiin alle puolelle lapsista ja nuorista vuonna 2020